Suuri osa ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta on hiljaista vuorovaikutusta, jossa osallistujat jakavat saman tilan ja tietoisuuden toistensa läsnäolosta, mutta eivät välttämättä keskustele toistensa kanssa.
Tarkastelemme miten ihmiset kommunikoivat tämänkaltaisessa fokusoimattomassa vuorovaikutuksessa ja osoittavat ovatko he tavoitettavia tai tavoittamattomia fokusoituun vuorovaikutukseen, eli kasvokkaiseen vuorovaikutukseen.
Kysymme myös, minkälainen rooli fokusoimattomalla vuorovaikutuksella on ihmisten sosiaalisuudessa ja yhteisymmärryksen rakentumisessa sekä sen säilymisessä.
Tutkimme fokusoimatonta vuorovaikutusta neljässä eri kontekstissa, jossa läsnäolon vaihtelu on keskeistä, mutta toistaiseksi vähän tutkittua: 1) puolisoiden sekä 2) vanhempien ja lasten välillä osallistujien kotona, 3) oppilaiden ja opettajien keskuudessa avoimissa oppimisympäristöissä, sekä 4) työntekijöiden välillä avoimen konttorin ja jaettujen työtilojen ympäristöissä.
