Itsenäisen asumisen tulevaisuus: ikääntyminen, koti ja kodin turvateknologia-tapahtuma Nokia Areenalla lokakuussa 2024 keräsi kymmeniä ikäihmisiä, läheisiä, järjestöjen edustajia ja tutkijoita paikalle. SOL-TECH-hankkeen tutkijat esittelivät tilaisuudessa hankkeen yhteiskehittämistyöpajojen kulkua ja materiaaleja, kuten esimerkiksi 3D-tulostettuja mallinnuksia kodin turvateknologiasta ja kodin pienoismalleja. Lisäksi tapahtumassa esiteltiin ikäihmisille kohdennettuja kotiin saatavia palveluita ja teknologiaa. Toiminnastaan kertoivat Tampereen Seudun omaishoitajat, Tampere Mission senioripysäkki ja Kyttälän lähitori, Amurin Teon tupa sekä Tampereen kaupungin ylläpitämät Palveluneuvonta ja Laitelaukku, joka tutustuttaa hyvinvointiteknologian ratkaisuja ikäihmisille.
Tapahtuman ytimessä oli asiantuntijoista koostunut paneelikeskustelu. Mukana paneelissa olivat Saku Suominen Pirkanmaan hyvinvointialueelta (HOPPU-hanke), tutkijatohtori Antti Hämäläinen Jyväskylän yliopiston ikääntymisen tutkimuksen huippuyksiköstästa, arkkitehti ja tutkijatohtori Katja Maununaho Tampereen yliopistosta (ASUTUT-hanke) sekä tutkijatohtori Katri Keskinen SOL-TECH-hankkeesta. Paneelikeskustelun moderaattorina toimi tutkija Annika Valtonen Tampereen yliopistosta.
Keskustelua asumisen tulevaisuudesta
Tilastokeskuksen mukaan Suomessa on tällä hetkellä arviolta yli 940 000 yli 65-vuotiasta, ja heistä noin 400 000 asuu itsenäisesti omakoti- tai paritaloissa. Vaikka kerrostaloasuminen on yleisempää yli 75-vuotiaiden parissa, on ero omakotitalo- ja kerrostaloasujien välillä pieni. Paneelikeskustelussa ikääntymisen tuomat muutokset toimintakyvyssä ja sosiaalisissa verkostoissa saivat aikaan erityistä pohdintaa tulevaisuuden asumisesta ja asumismuodosta. Panelisteilta kysyttiin muun muassa: ” Missä kunnossa ovat itsenäisesti asuvat ikäihmiset, entä heidän kotinsa? Onko koti turvallinen paikka ikääntyä?”
Panelistit yhtyivät ajatukseen, että lähtökohtaisesti koti on turvallinen paikka asua, vaikka erilaisia vaaratilanteita ja -paikkoja kotona olisikin. Katri Keskinen totesi, että vaikka suomalaiset elävät pidempään, ei se automaattisesti tarkoita lisää terveitä vuosia, vaan erilaisten sairauksien kanssa voidaan nyt pärjätä paremmin ja pidempään kotona. Hän nosti esiin muun muassa SOL-TECH-hankkeen aineistossa esiintyneet erilaiset strategiat, joilla ikäihmiset ovat tehneet kodeistaan turvallisempia, kuten esimerkiksi kompastumisriskejä tuovien mattojen poistaminen ja liukuestemattojen laittaminen liukkaille lattiapinnoille. Katja Maununaho lisäsi myös, että kodit sinänsä eivät ole vaaraksi, vaan useimmiten vaaratilanteet johtuvat ihmisen tekemistä tapaturma-alttiista valinnoista ja jopa liiasta kekseliäisyydestä. ”Tarvittaisiin tietoiskuja ja turvatalkoita lisäämään kansalaisten ymmärrystä turvallisesta asumisesta”, Maununaho ehdotti.
Paneelissa nousi esiin myös siirtymä yhteisölliseen asumismuotoon ja missä vaiheessa ja kenen aloitteesta se tapahtuu. Saku Suominen nosti esiin kiristyneet kotihoidon kriteerit ja pohti, millaisia muutoksia yhteisöllinen asuminen tuo esimerkiksi palvelutarpeiden osalta yhteisöissä. Yhteisöllisen asumisen arvostus näkyy politiikassa, jossa ikäihmisten asumista suunnitellaan palvelutaloalueet edellä. Samalla se tuo säästöjä huoltosuhteeseen, sillä yhteisölliseen asumiseen on mitoitettu vähemmän henkilöstöä kuin ympärivuorokautiseen hoitoon. Tällaisia seniorikyliksikin kutsuttuja asuinalueita kuvaavat esteettömäksi suunniteltu asuminen ja infrastruktuuri, asukkaan mahdollisuus vaihtaa itsenäisestä asumismuodosta enemmän tukea tarjoaviin vaihtoehtoihin (esim. tehostetun palvelun talo) sekä lähellä olevat kauppa- ja apteekkipalvelut, aterioimismahdollisuudet, terveys- ja sosiaalipalvelut (mm. kotihoito ja sen tukipalvelut), harrastemahdollisuudet, liikkumista tukevat palvelut sekä ympärivuorokautinen valvonta.
Toisen näkökulman tarjosi keskusteluun Katja Maununaho, joka nosti esille koko väestön muuttuneen ikärakenteen ja sen vaatiman asuinaluesuunnittelun: ”Koska kansa ikääntyy, se tarkoittaa, että kaiken asuinympäristön on muututtava sen mukana. Ei riitä, että senioritaloja on erikseen ja muu kaupunkisuunnittelu säilyy niistä irrallisena.” Paneelissa korostuikin vahvasti tarve tehdä tiloista ja asuinympäristöistä esteettömiä ja toimivia.
Vaikka senioriasuntoihin voi hakeutua jo hyvissä ajoin ennen eläkeikää, käytännössä asumismuodon ennakointi ei ole kuitenkaan yksinkertainen päätös, sillä siihen sisältyy väistämättä merkittävä elämänmuutos. ”Voi vaatia aika paljon, että alkaa miettiä senioriasumismuotoa jo ennen kuin esimerkiksi toiminnallisuudessa ei ole vielä puutteita. Jos on 40 vuotta asunut omakotitalossa, kerrostaloon muuttaminen voi olla mahdoton ajatus,” Antti Hämäläinen huomautti. Asumismuodosta toiseen siirtyminen voi olla arveluttava muutos, etenkin jos päätös tuntuu lopulliselta ja peruuttamattomalta. ”Jollekin voi olla iso kynnys sitoutua yhteisölliseen asumismuotoon. Siksi tietty sitoutumattomuus olisi säilytettävä, kun suunnitellaan asumisen muutoksia”, Katja Maununaho totesi puheenvuorossaan. Näkökulma tarjoaa tärkeän viestin tahoille, jotka suunnittelevat palveluasumista ikäihmisille.
Teknologia vuorovaikutuksen mahdollistajana?
Paneelikeskustelussa oltiin varsin yksimielisiä siitä, että turvateknologiat ja kodin teknologiat ylipäätään eivät saa olla itsestäänselvyys teknologisesta kehityksestä huolimatta, vaan niiden käyttöä on aina harkittava tapauskohtaisesti. Saku Suominen kuvaili sitä, kuinka ikäihmisen toimintakyvyn alenemista tai yksin olemiseen liittyvää turvattomuuden tunnetta pyritään kompensoimaan kotihoidollisilla palveluilla ja joskus myös niihin liitetyillä teknologisilla ratkaisuilla. Kotihoidon puitteissa tehdään säännöllisesti palvelutarpeen arviointia, jossa tarkastellaan esimerkiksi turvarannekkeen tarvetta. ”Tällä hetkellä yksi tärkeä seikka on kuitenkin se, että näyttö eri teknologioiden vaikuttavuudesta puuttuu”, Suominen nosti esille.
”On muistettava, että ikäihmisten palveluiden teknologisoitumisessa on moninaisia intressejä eikä eri laitteiden tai digipalveluiden esitetyt hyödyt ole aina niin yksiselitteisiä”, Antti Hämäläinen lisäsi aiheeseen teknologian tarpeen ja markkinoinnin välisestä suhteesta. Teknologioiden ongelmia nostivat esiin myös SOL-TECH-hankkeen Annika Valtonen ja Katri Keskinen. Tämänhetkiset teknologiat eivät usein vastaa loppukäyttäjiensä tarpeita tai toiveita, vikahälytykset ovat yleisiä ja laitteet ovat kalliita. Keskinen peräänkuuluttaakin, että kynnys laitteiden käyttöönottoon olisi matalampi, jos laitteet olisivat käyttäjäystävällisiä ja edullisempia. ”Toiveena on, että kodin älylaitteet myös keskustelisivat keskenään, ettei jokaiseen tarpeeseen tai vaivaan tarvitse hankkia uutta laitetta ja oppia sen käyttöä,” hän lisäsi.
Toisaalta panelistit ilmaisivat toiveikkuuttaan tulevaisuuden teknologioihin liittyen. Uuden sukupolven kotipalveluteknologiat ja älykodit vaativat entistä vähemmän teknologiaosaamista itse asukkaalta. Antti Hämäläinen tiivisti asian seuraavasti: ”Tekoälyistymisestä saattaa seurata se, että teknologinen avusteisuus on entistä helpompaa ja enemmän piilossa asukkaalta”. Kriittistä keskustelua herätti kuitenkin erityisesti se, luovatko turvateknologiat turvallisuutta vai pelkkää turvallisuuden illuusiota. ”Turvallisuusteknologioihin liittyy riski siitä, että se toimii vain lumelääkkeenä eli myy turvallisuuden tunnetta, muttei kuitenkaan toimi aidossa vaaratilanteessa”, Katja Maununaho huomautti. Keskustelun loppua kohti Annika Valtonen kertoi, miten hankkeen tutkimuksen mukaan osa ikäihmisistä kokee olevansa taakkana läheisille ja yhteiskunnalle, jos haluaa jatkossa yhteyden robotin sijasta ihmiseen.
Vaikka hallituksen esityksen mukaan tulevaisuudessa teknologialla voitaisiin korvata henkilöstötarvetta terveydenhuollossa, Antti Hämäläinen näki teknologiakehityksen olevan vielä siinä vaiheessa, ettei roboteista ole korvaamaan terveydenhuollon ammattilaisia. Aiheesta keskustelun päätti Saku Suominen tiivistyksellään, joka jäi kaikumaan kuulijoiden korviin perusteltuna periaatteena: ”Ennen teknologian soveltamista pitää kysyä, ovatko kaikki muut kotihoidolliset keinot käytetty.”
Paneelikeskustelu päättyi yleisön kysymyksiin ja esiin nostettiin SOL-TECH-hankkeen tekemä tutkimus. Katri Keskinen valotti hankkeen eri vaiheita ja nosti esiin tarpeen käyttäjälähtöiselle tutkimukselle myös jatkossa: ”Tavoitteena on luoda turvalaite kotiin, joka oikeasti toimii. Käyttäjälähtöisen tutkimuksen avulla olemme saaneet tutustua ikäihmisten koteihin ja testata, mihin laite tulisi kotona ja paljonko energiaa se tulisi saamaan eri valonlähteistä näissä paikoissa. Näissä paikoissa laitteet eivät kuitenkaan saa tarpeeksi energiaa suunnitelluista valonlähteistä, joten meillä tutkijoilla on nyt uusi ongelma ratkaistavana ja siihen tarvitaan jatkotutkimusta.”
Tuuli Turja