Lähiö ja kaupunginosa (TP 1)
Työpaketissa 1 tarkastellaan lähiön määrittelyä suhteessa siihen, miten kaupunkia jaotellaan osiin ja määritellään tiivistämisen ja lisärakentamisen näkökulmasta. Lähiöillä oli omat keskuksensa, jotka nyt ovat korvautumassa uusilla kaupunginosien keskuspaikoilla. Tämä osuus liittää tutkimuksen myös ajalliseen, suomalaisen kaupunkirakenteen muotoutumista koskevaan tarkasteluun. Työpaketin lähtökohtana on kirjallisuuskatsaus, mutta työpaketti hyödyntää myös puolistrukturoitua haastatteluosuutta, jossa syvennetään ymmärrystä Espoon kaupunkisuunnittelun tavoitteista ja lähiöiden kehittämistyöstä.
Ympäristön laatu ja sosiaalisesti lupaavat paikat (TP 2)
Työpaketti 2 jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäisessä (2a) analysoidaan kaupunkitilan käyttöä ja toisessa (2b) tutkitaan lähiöiden sosiaalisia verkostoja ja niiden suhdetta julkisiin kaupunkitiloihin.
Työpaketissa 2a luodaan sekä virallisten lähteiden paikkatiedon että uusien datalähteiden pohjalta typologia lähiöiden piirteistä ja muutospotentiaalista. Työpaketissa vertaillaan lähiöiden seudullista sijaintia ja sisäistä morfologiaa ja tunnistetaan niitä piirteitä ja arvostuksia, jotka tekevät lähiöistä ja niiden paikoista ainutlaatuisia. Näillä perusteilla arvioidaan, mitkä tilan ja toiminnan kerrostumat ovat tärkeitä ja siinä mielessä myös säilyttämisen arvoisia.
Työpaketissa 2b kartoitetaan olemassa olevassa rakennetussa ympäristössä olevia sosiaalisesti lupaavia paikkoja ja tutkitaan, millaisilla täydennysrakentamisen keinoilla niin fyysisessä kuin digitaalisessa ympäristössä ilmeneviä sosiaalisia verkostoja ja kohtaamisia voitaisiin tukea.
Viherympäristöt ja muuttuva luontosuhde (TP3)
Työpaketissa tutkitaan kaupunkiluontoa prosessilähtöisesti ja monitieteisenä osana rakennettua ympäristöä. Viherympäristöä ei nähdä hankkeessa erillisinä alueina vaan ekosysteemeinä lähiöissä ja niiden ympäristössä. Luonto käsitetään tilallisena ja ajallisina korvaamattomia hyötyjä tuottavana resurssina, ekosysteemipalveluina, jotka tulee liittää laajempia kaupunginosien verkostoja koskevaan kontekstiin sekä itse rakentamisen prosessiin. Haasteena on näiden palvelujen sovittaminen tiivistyvään kaupunkiympäristöön.
Typologisesti joustava asuntojen täydennysrakentaminen (TP 4)
Lähiöittemme tyypillinen 1950–1970-luvuilla rakennettu kerrostalotypologia vaikuttaa lähtökohtaisesti olevan varsin hyvin erilaisiin tarpeisiin mukautumiskykyinen. Nykyään Suomeen rakennettavissa kerrostaloissa rungot ovat yleisesti syvempiä ja syöttötehokkuudet yleensä huomattavasti suurempia, mikä on muokattavuuden kannalta selvä heikennys aikaisempaan verrattuna. Juuri tästä syystä purkaminen ja uudella rakennuksella korvaaminen ei ole erityisen tavoiteltavaa, vaan olemassa olevien rakennusten hyödyntämistä sisäisesti muokattuna ja vertikaalisuunnan ohella myös horisontaalisesti laajentamalla on syytä tutkia totuttua huolellisemmin.