Tausta
Suomen lähiöiden merkittävä rakennuskausi ajoittui 1950–1980-luvuille. Etenkin monet varhaisista lähiöistä rakennettiin kaupunkien ulkopuolelle metsien ja viheralueiden ympäröimiksi. Kaupunkien kasvu on johtanut siihen, että merkittävä osa kasvukeskusten laajenemisreservistä sijaitsee niiden muodostamilla esikaupunkialueilla.
Esimerkiksi liikenneinvestointien näkökulmasta lähiöiden rakennuskantaa pidetään liian väljänä, joten sitä halutaan tiivistää lisärakentamisella. Lähiöt ovat kuitenkin rakenteeltaan eli morfologialtaan hankalia tiivistämisen kohteita. Tiivistäminen tuottaa usein ratkaisuja, jotka muokkaavat lähiökokonaisuuksia voimakkaasti, mukaan lukien lähiöiden viherympäristöt.
Tavoite ja tehtävät
Tutkimuksessa etsitään keinoja säilyttää lähiörakenteen keskeiset arvot kaupunkialueita tiivistettäessä. Tätä varten tutkitaan lähiötypologian näkökulmasta erilaisia lähtötilanteita ja tavoitteita. Erityisinä tarkastelukohteina ovat viherympäristöjen, asuntokannan ja kohtaamispaikkojen kehittäminen.
Lisäksi sovelletaan metamorfologista toiminnan, liikkumisen ja merkitysten tarkastelua. Tutkimuksen yleisempänä tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, miten lähiörakentamisen alkuperäiset ihanteet ja ratkaisumallit suhteutuvat nykyisen kaupunkisuunnittelun käsityksiin ja tavoitteisiin.
Kaupunkiyhteistyö
Tutkimus tekee yhteistyötä Espoon kaupungin kanssa. Espoosta valitaan tutkittavaksi viisi typologisesti erilaista ja edustavaa esimerkkitapausta, joita tarkastellaan eri näkökulmista. Lisäksi tutkitaan tiivistämisen tavoitteita haastattelumenetelmillä.
Vaikuttavuus
Tutkimus tuottaa tietoa lähiöiden kehittämiseksi ja elinvoiman edistämiseksi tiivistyvillä kaupunkiseuduilla. Vaikka lähiörakentamisen huippukausi oli ajallisesti vain muutaman vuosikymmenen mittainen, lähiöympäristöt ovat monimuotoisia. Lähiöt muodostavat useiden kaupunkien ympärille vyöhykkeen, jolla on monipuolista toiminnallista, sosiaalista, kulttuurista ja ekologista merkitystä. Tutkimuksen lähtökohtana on tämän monimuotoisuuden ottaminen huomioon kaupunkirakentamisessa.
Rahoitus
Tutkimus kuuluu ympäristöministeriön Lähiöohjelmaan 2020–2022. Tutkimuksen rahoittaa on Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA.