Kun aloitin kirjoittamaan tätä raporttiani Musiikkiagenttikoulutuksesta, laitoin soimaan 60 vuotta vanhan Bob Dylanin biisin ”It’s All Over Now, Baby Blue”. Vaikka kyse ei ole dramaattisesti jäähyväisten jättämisestä, koulutuksen opetuksellinen osuus on nyt päättynyt. Edessä on vielä vaikuttavuuden arviointia, raportointia, arkistointia ja toukokuulle suunniteltu yhteinen tapaaminen, jota voisi kutsua vaikka luokkakokoukseksi.
Vuosi meni nopeasti. Ryhmä löysi toisensa, tuki toisiaan, jakoi käsityksiään ja tietoa sekä kasvoi yhdessä. Monet pohtivat, miten tätä voisi jatkaa tavalla tai toisella. Jatkaminen on tärkeää, sillä valmista ei tule vielä moneen vuoteen. Musiikkiagentin ammattiin ryhtyminen on pitkä prosessi, jonka aikana työtaidot hioutuvat timantiksi.
En odottanut vuosi sitten, että seuraisin näin läheltä voimakasta ja näkyvää nuorten ihmisten kasvutarinaa. Jos vauhti jatkuu seuraavat kaksi vuotta yhtä nopeana, se tuo taloudellista turvaa sekä tekijöille että useille muusikoille ja teknisen puolen työntekijöille. On tärkeää muistaa, että hankkeen toteutuksen takana oli tiimi, vaikkakin meitä oli vain kolme. Työnohjauksessa kollegani Carolina Pajula teki ihmeitä, ja toisessa ryhmässä Pauliina Airaksinen loi kokeneimmille agenteille tarkempaa ammatti-identiteettiä, strategista ajattelua ja johtamista.
Seinäjoella Mars-tapahtuman provinssilavalla esittelimme hankkeen tuloksia ja löydöksiä. Seminaarin jälkeen keräännyimme illalliselle molemmista ryhmistä, jossa jokainen vuorollaan kertoi kokemuksistaan koulutuksesta ja tulevaisuuden odotuksistaan. Tuntui siltä, että myyntiagenttien yhteisö on saanut uudet innokkaat jäsenensä. Hanke on ollut löytöretki, joka päättyy nyt siten, että me opettajat jäämme pois, mutta retki jatkuu toisella tavalla tästä eteenpäin musiikkiaganttien itsensä toimesta.
Meidän opettajien osalta edessä on uusia hankkeita ja löytöretkeen osallistujia.
Strike another match, go start a new
And it’s all over now, Baby Blue
