“Lohikäärmeet hengittää tulta silloin kun niiden tarvii” -luki Göteborgilaisen Viva Sounds musiikki seminaarin info kirjeessä, ja siihen kyllä kiteytyykin hyvin koko tapahtuman ydin. Pääsin osallistumaan seminaariin osana Tampereen ammattikorkeakoulun TAMKin koordinoimaa EU:n osarahoittamaa musiikkiagentti koulutusta. Seminaarissa oli enimmäkseen pienten, itsenäisten musiikkialan yritysten edustajia -tulisieluisia intohimoisia musiikki ammattilaisia, jotka tekevät työtään rakkauden ja itsepäisyyden voimalla. Oli ihana kuulla ihmisten rehellisiä kokemuksia haasteista ja niistä selviämisestä, miten heillä menee tällä hetkellä ja miltä tulevaisuus näyttää. Kaikki vannoivat yhteisöllisyyden nimiin, hurttia huumoria unohtamatta. Esimerkiksi yhden paneelin otsikkoon “Does it take an idiot to run an indie label?” saatiin ainakin kaksi vastausta:
“Crazy? Maybe I am, but it’s still my dream, and since helping bands keeps being my dream I’m just gonna keep it up” ja toinen, lyhyt ja ytimekäs: “Idiots rule!” 🙂
Itselleni oli esimerkiksi tosi arvokasta tavata portugalilainen kollega, jolla oli ihan samanlainen yritys kuin jonka olen itse vastikään perustanut. Hän oli välillä meinannut ylivoimaisilta tuntuvien esteiden takia luovuttaa, mutta löytänyt kuitenkin aina tien eteenpäin, ja nyt 10 vuoden jälkeen hänellä menee ihan kivasti, ja hän pystyy tekemään juuri sellaisia asioita mistä itsekin haaveilen. Helpottavaa ja inspiroivaa nähdä elävä esimerkki että se on mahdollista!
Yksi isoin seminaarin antama oivallus oli se, että musa ihmiset todellakin on joka puolella maailmaa ihan samanlaisia. Mähän aloin vahingossa useampaankin kertaan puhumaan suomea ihmisille, kun en ollenkaan muistanut olevani ulkomailla -eikä johtunut tapahtuman sponsoreiden avokätisistä tarjoiluista, vaan ihan siitä että tunsin oloni niin kotoisaksi hengenheimolaisten keskellä. Eli käytännössä tajusin, että keikkojen myyminen ja kiertueiden tekeminen on joka puolella periaatteessa ihan samanlaista, että mahdollisuudet on oikeasti ihan rajattomat. Ja tutustuin myös henkilökohtaisesti moniin eri keikkapaikkojen edustajiin ympäri Eurooppaa (ja jopa Amerikkaa), joiden kanssa mahdollisesti joskus tulevaisuudessa voisi tehdä yhteistyötä.
Ilokseni löysin mahdollisesti myös yhden uuden upean artistin rosteriini! Kolmen päivän aikana kaikista 78 keikasta ehdin näkemään 19, onneksi venuet oli suurin osa melko lähekkäin, niin ei tarvinnut montaa kertaa juosta Göteborgin mäkiä hikipäässä ehtiäkseen taas seuraavaan (tietenkin kaikkein kiinnostavimmat oli aina samaan aikaan!) Sattumalla oli usein onnekkaasti sormet pelissä -monesti juuri sellaiset keikat mihin ajautui vähän vahingossa, saattoikin osoittautua juuri kaikkein parhaimmiksi. Hauskimpana mieleen jäivät vanhassa kunnon vinyylilevy kaupassa täyteen ängetyn yleisön seassa heiluttu punk keikka, ja ratikassa ympäri kaupunkia komeasti ajellen soinut ruåtsalainen rokki -kaikki lauloi mukana niin että ratikka raikui ja soittajat koitti pidellä pylväistä kiinni että pysyivät pystyssä. Göteborgissa tuntuu olevan nykyään lava ja livemusaa vähän joka kuppilassa, ja kuulemma niihin riittää kävijöitä myös.
Suomesta meitä oli yhden ainokaisen artistin lisäksi vain kolme muuta osallistujaa, joka oli hieman yllättävää, mutta edustimme sitten parhaamme mukaan muidenkin edestä, Suomen musaskenestä uteliaille kertoen. Ja saimme vähän naapuriapuakin, kun yhdessä paneelissa ystävällinen tanskalainen live järjestön edustaja alkoi kertoilla myös Suomesta -hän sanoi myöhemmin että oli tuntunut niin pahalta esitellä skandinaavista live kenttää ilman Suomea, vaikkei me teknisesti sen termin alle kuulutakkaan. Kokeneemmat suomalaiset LiveFINin Jenna Lahtinen ja Backbone Managementin/ IndieCo:n Katja Vauhkonen osallistuivat kyllä upeasti paneeleihin puhujana ja keskustelun vetäjänä, itse keskityin edustamaan kaikkien mahdollisten kanssa vapaamuotoisesti juttelemalla ja hengailemalla keikoilla ja tanssilattioilla. Niin se vaan on, että iltapuolellakin on pakko vaan jaksaa olla esillä ja avoimena ja kiinnostuneena vaikka kuinka väsyttäisi intensiivisen päivän jälkeen, koska silloin sitä vasta aletaan oikeasti tutustumaan. Kolmen päivän jälkeen olo oli kuin avantoon hypänneenä ja perään maratonin juosseena -onnellinen ja täysillä elossa mutta ihan naatti. Onneksi on musiikkiagentti koulutuksesta saanut niin paljon hyviä neuvoja ja tukea siihen, miten tuota verkostoitumista käytännössä tehdään, että se kuitenkin alkaa tilanteessa kuin tilanteessa sujumaan. Se on kuitenkin koko agentin työn perusta ja tärkein työn mahdollistava “omaisuus”.
Sain reissusta valtavasti lisää ammatillista näkemystä ja luottamusta omaan tekemiseen. Olen tosi iloinen ja kiitollinen että koulutus mahdollisti tämänkin korvaamattoman hyödyllisen oppimiskokemuksen!
Maija Leminen 2.12.2024
