”Enhän mä voi sille mennä puhumaan, mitä mä edes sanoisin sille?”
Tämä on tyypillistä puhetta meille kaikille mennessämme esimerkiksi messuille tai seminaareihin. Vieraan ihmisen kohtaaminen ja oman osaamisensa esittäminen on monelle epämukavuusalueelle joutumista, pelottavaa, jopa hävettävää. Siksi vältämme menemästä tuntemattomien ihmisten läheisyyteen ja esittäytymään – vaikka juuri siksi näihin erilaisiin tapahtumiin menemmekin. Sen sijaan hakeudumme tuttujemme läheisyyteen, asettaudumme tuntemiemme ihmisten kanssa seisomarinkiin ollaksemme omiemme joukossa, ikään kuin turvassa. Mikä siinä tuntemattoman ihmisen kohtaamisessa sitten pelottaa?
Torjutuksi tuleminen. Se, ettei toinen olekaan kiinnostunut, se, ettei oma läsnäolo olekaan tervetullutta, ettei toista miellytäkään, vaan kokee olevansa merkityksetön, kuulevansa ”kuka sä oikein luulet olevasi”? Miellyttäminen on osa synnynnäistä selviytymistapaamme. Se suojaa vauvaa jäämästä yksin, sillä vauvahan ei selviäisi ilman huolehtijaa. Niinpä vauva alkaa peilata hoivaajansa ilmeitä pian synnyttyään ja oppii, mikä saa hoivaajan hymyilemään ja tykkäämään vauvasta. Mutta kun kasvamme aikuisiksi, emme enää tarvitsisi tällaista eloonjäämismekanismia, mutta tämä ”mekanismi” ei kuitenkaan iän myötä poistu meistä. Se on ja pysyy. Ja sen takia meissä säilyy tarve miellyttää ja tulla hyväksytyiksi ja siksi pelkäämme vieraiden ja tuntemattomien ihmisten kohtaamista.
Torjutuksi tulemisen pelkoa voi kuitenkin oppia säätelemään. Ensin siitä on tultava tietoiseksi ja opittava ymmärtämään omaa pelkoaan. Vasta sitten asialle voi tehdä jotakin ja aloittaa harjoitella vieraan ihmisen kohtaamista. Heti ensimmäiseksi on kirkastettava oma osaaminen ja ainutlaatuisuus (USP)*, eli mietittävä, mitä juuri minä voisin tuoda tuon ihmisen elämään. Jos se on artisti, yhtye tai muu palvelu, kannattaa miettiä, mitkä adjektiivit kuvailevat tätä ”tuotetta” parhaiten. Esimerkiksi ”artistini herättää suuria tunteita ajankohtaisilla sanoituksillaan”, tai ”artistini miksaa kansanmusiikkia ja rokkia ennenkuulumattomalla tavalla” jne. Esimerkit saattavat tuntua naiiveilta, mutta tuotteen ainutlaatuisuus on oltava kirkkaana mielessä kohdatessamme uusia mahdollisia ostajia.
Toiseksi mieti, miten voisit esitellä itsesi, mitä voisit kertoa itsestäsi ja ennen kaikkea, mitä voisit kysyä kohtaamisestasi ihmisestä. Jos ylipäätänsä esittäytyminen jännittää, kehoitan aina opettelemaan ulkoa ensimmäiset 60 sekuntia. Olen itse syönyt tätä samaa lääkettä jännittäessäni lavalle menoa ja niinpä opettelin esittäytymiseni ulkoa. Näin autonominen hermostoni, joka aistii välittömästi jännitykseni ja luulee kuolemanvaaran piilevän saattaen aktivoitua puolustamaan minua, tulee ns. huijatuksi. Puolustautumistapoja on useita, mutta jännittäessäni esiintymistä autonominen hermostoni puolustaa minua jähmettämällä minut paikalleni tai hiljentämällä niin, etten yhtäkkiä muistakaan mitä olin sanomassa. Kun olen esittäytynyt ulkomuistista, autonominen hermostoni rauhoittuu ja luulee, ettei vaaraa ole. Sen jälkeen hengitys kulkee taas normaalisti, juttu alkaa luistaa ja autonominen hermosto pysyy ruodussaan.
Kolmanneksi, mieti, mikä on avauslauseesi. Sanotko:
”Hei, saisinko tulla esittäytymään?”
”Hei, olisi kiva kuulla, kuka olet ja mitä teet?
”Hei, ketä sinä edustat?”
”Hei, oletko kokenut tapahtuman hyödylliseksi?”
Tai jotakin ihan muuta.
En ole koskaan kokenut, etteikö tervehtimäni ihminen haluaisi kertoa jotakin itsestään. Käytänkin usein avaussanoina; ”Hei, olen niin utelias, että haluaisin tietää, kuka olet?” Kertomalla, että olen ”utelias”, viestin, etten aio sanoa tai tehdä mitään loukkaavaa, joten vastapuolen autonomisen hermoston ei tarvitse aktivoitua puolustautuakseen vaan henkilö voi vapautuneesti antautua keskustelulle.
Eli enää ei kannata miettiä, ”mitä sanoisit sille”, vaan mennä rohkeasti kotiläksyt tehneinä kohti uusia mahdollisuuksia ja miettiä, ”Mitähän se voisi sanoa mulle?”.
LÄHTEET:
*Marty Neumeier: Brand Gap, 2000
Aguinis, H., Simonsen, M., & Pierce, C. (2010). Effects of Nonverbal Behavior on Perceptions of Power Bases. The Journal of Social Psychology, 138(4), 455- 469. doi:13 February 1997
Baumeister RF, Leary MR (1995) The need to belong: desire for interpersonal attachments as a fundamental human motivation. Psychological Bulletin 117(3): 497–529.
Burgoon, J. K., Buller, D. B., Hale, J. L., & Turck, M. A. (1984). Relational Messages Associated With Nonverbal Behaviors. Human Communication Research, 10(3), 351-378. doi:10.1111/j.1468-2958.1984.tb00023.x
Peterson, R. T. (2005). An Examination of the Relative Effectiveness of Training in Nonverbal Communication: Personal Selling Implications. Journal of Marketing Education, 27(2), 143-150. doi:1 August 2005
