Tutkimusprojektin väliraportti 7.2.2020

EI YHDEN TYÖN VARASSA – ENSIMMÄISIÄ HAVAINTOJA USEISTA LÄHTEISTÄ ANSAINTAANSA YHDISTÄVISTÄ 7.2.2020

Anu Järvensivu, Arja Haapakorpi ja Merja Kauhanen

 

Monimuotoinen ansiotyö ja ansainnan yhdistäminen monista lähteistä

Työnteon muodot ovat moninaistuneet viime vuosina useissa länsimaissa. Paitsi että osa-aikainen ja määräaikainen työ on lisääntynyt, myös muunlaiset monimuotoisen ansiotyön tekemisen muodot ovat yleistyneet monissa maissa. Ilmiötä tunnetaan kuitenkin vielä huonosti. Yksi osoitus tästä on käsitteistön ja määritelmien moninaisuus. Tässä tekstissä luonnehditaan ja kuvataan uusien työn teon muotojen ilmiötä yleisluonteisella tasolla. Tutkimuskohteenamme on monimuotoisesta työstä nimenomaan se ilmiö ja työtä tekevien ryhmä, johon englannin kielisessä kirjallisuudessa viitataan tavanomaisesti käsitteillä multiple job holding ja multiple jobholders. Suomen kielessä ei aivan vastaavia käsitteitä ole. Tässä käytämme käsitteitä monimuotoinen ansiotyö, monista lähteistä ansainnan yhdistäminen ja ansainnan yhdistäjät. Tarkastelemme, millaisesta ryhmästä on kyse ja millaisia hyviä ja huonoja puolia heidän työhönsä liittyy. Aineistona käytämme tilastokeskuksen aineistoja sekä keräämäämme 43 haastattelua, joista valtaosa tuli korkeakoulututkinnon suorittaneilta.

 

Kuten useissa länsimaissa, myös Suomessa monimuotoisen ansiotyön yleistyminen on havaittavissa tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen tilastoista (Taskinen 2016). Eurooppalaisessa vertailussa Suomi kuuluu muiden Pohjoismaiden ohella maihin, joissa monimuotoisen ansiotyön tekeminen on kaikkein yleisintä. Vaikka monimuotoisen ansiotyön tekemisessä on kyse varsin merkittävästä työelämän ilmiöstä Suomessakin, monimuotoisen ansiotyön tekemistä, siihen valikoitumista ja sen erilaisia seurauksia on tutkittu vielä vähän. Monimuotoinen ansiotyö – käytännöt ja yhteiskunnallinen kehitys- hankkeessa tehtävä kvantitatiivinen, laajoihin tilastoaineistoihin perustuva tutkimus vastaa tähän tiedontarpeeseen tutkimushankkeen kvalitatiivisiin aineistoihin perustuvien analyysien ohella.

 

Aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa on eritelty erilaisia syitä sille, miksi monimuotoista ansiotyötä tehdään. Syy voi liittyä siihen, että päätyön työtunnit, tulotaso tai sen tarjoama varmuus ei ole työntekijän toivomalla tasolla. Heterogeenisten työpaikkojen selityksen mukaan työntekijä voi hankkia toisen työn, joka täydentää päätyötä ja tarjoaa työtyytyväisyyttä, jota tekijä ei päätyöstään.  Toinen työ voi myös olla keino hankkia työkokemusta, jos työntekijä haluaa vaihtaa alaa. Useampaa työtä voidaan tehdä myös väliaikaisten taloudellisten syiden vuoksi. Tässä tutkimuksessa ei aineistorajoituksellisista syistä voida tutkia rekisteriaineiston pohjalta suoraan monimuotoisen ansiotyön tekemisen motiiveja.

 

Ansainnan yhdistely tilastopohjaisten tutkimusaineistojen perusteella

Aineistona kvantitatiivissa analyyseissa on käytetty laajaa yksilö-yritystason aineistoa, joka pääasiallisesti pohjautuu Tilastokeskuksen rekisteripohjaisiin FOLK-moduuliaineistoihin täydennettynä tilastotiedoilla muista rekisteriaineistoista. Pisimmillään aineisto kattaa ajanjakson 1995-2016. Etäkäyttöön saaduista eri aineistoista on muokattu analyyseissa käytetty tutkimusaineisto yhdistämällä saman aineiston (sama moduuli) eri vuosia koskevat aineistot sekä yhdistämällä eri aineistot keskenään. Viimeiset puuttuvat aineiston osat on saatu etäkäyttöön vasta tammikuussa 2020. Analyyseja varten aineisto on rajattu 18-64-vuotiaisiin.

 

Monimuotoista ansiotyötä tekevät tunnistetaan aineistossa olevan sivutyömuuttujan avulla. Aineistoon sisältyvien työsuhteiden alkamis- ja päättymispäivämäärien avulla voidaan lisäksi tarkistaa työsuhteiden sijoittumista päällekkäin ja limittäin.

 

Ansainnan yhdistäjien ominaisuudet ja valikoituminen rekisteriaineiston valossa

Kvantitatiivisten analyysien yhtenä keskeisenä tutkimuskysymyksenä on katsoa, ketkä yhdistävät useita ansainnan lähteitä, eli tekevät monimuotoista ansiotyötä, ja mitkä tekijät selittävät siihen valikoitumista tilastollisiin malleihin perustuvien analyysien mukaan. Sen lisäksi että analysoidaan monimuotoista ansiotyötä tekeviä yhtenä ryhmänä, eritellään myös monimuotoisen ansiotyön tekemisen eri tyyppejä; katsotaan erityyppistä ansiotyötä tekevien ominaisuuksia ja analysoidaan valikoitumista tekemään erityyppistä monimuotoista ansiotyötä.

Aineiston perusteella työllisistä keskimäärin 6,9 prosenttia teki vuotuisesti monimuotoista ansiotyötä. Suurelle osalle monimuotoisen ansiotyön tekeminen myös näyttäisi jatkuvan useamman kuin yhden vuoden ajan.

Kuvailevien tilastoanalyysien perusteella nuoret, korkeammin koulutetut, ruotsinkieliset ja muunkieliset ovat yliedustettuina monimuotoista ansiotyötä tekevien joukossa verrattuna yhtä työtä tekeviin työllisiin. Ammattiryhmittäin erikoisasiantuntijat, myyntityötä tekevät ja maanviljelijät ovat yliedustettuina monimuotoista ansiotyötä tekevissä verrattuna yhtä työtä tekeviin.  Kuntatyypin mukaan maaseudulla asuvat tekevät monimuotoista ansiotyötä suhteessa enemmän verrattuna yhtä työtä tekeviin työllisiin. Epätyypillisellä työsuhteella on myös merkitystä.

Monimuotoiseen ansiotyöhön sisältyvän heterogeenisyyden huomioimiseksi analyyseissa eritellään myös monimuotoisen ansiotyön tekemisen tyyppejä. Monimuotoista ansiotyötä tekevät on jaoteltu seuraaviin tyyppeihin:

1) Sekä päätyö että sivutyö ovat palkkatyötä,

2) Päätyö on palkkatyö ja sivutyö on yrittäjätyö (self employment),

3) Päätyö on yrittäjätyö ja sivutyö on palkkatyö

4) Sekä päätyö että sivutyö ovat yrittäjätyötä.

Selvästi yleisin tyyppi näistä on 1), toisin sanoen palkkatyön yhdistäminen toiseen palkkatyöhön.  Monimuotoisen ansiotyön tyypin mukaan on myös eroja siinä, ketkä niitä tekevät mm. sukupuolen ja iän mukaan. Monimuotoista ansiotyötä tekevissä, joille päätyö on palkkatyö, on enemmän naisia kuin miehiä ja he ovat keskimäärin nuorempia.  Monimuotoista ansiotyötä tekevissä, joilla päätyö on yrittäjätyö, puolestaan miehet ovat selvänä enemmistönä ja he ovat keskimäärin vanhempia.

 

Keskimääräisissä vuotuisissa ansiotuloissa on eroja monimuotoisen ansiotyypin mukaan. Verrattuna yhtä työtä tekeviin vuotuiset keskiarvotulot yhteensä olivat vain hieman korkeammat. Sen sijaan vuotuiset mediaanitulot olivat hieman alhaisemmat kuin yhtä työtä tekevillä. Suurimmat keskimääräiset vuosiansiot olivat päätyössään palkkatyötä ja sivutyössään yrittäjätyötä tekevillä.

Yksittäisten tekijöiden vaikutusta monimuotoisen ansiotyön tekemiseen tutkittiin tilastollisten probit-mallien avulla (huomioiden myös valikoituminen). Tähänastisten tulosten mukaan miehet, nuoret, koulutetummat, määrä- ja osa-aikaiset valikoituvat enemmän tekemään monimuotoista ansiotyötä. Ammattiryhmittäisesti erityisasiantuntijatehtävissä ja myyntityössä työskentely lisäsi tilastollisesti merkitsevästi todennäköisyyttä tehdä monimuotoista ansiotyötä verrattuna johtotehtävissä työskenteleviin (paneeliestimoinnissa). Kuntaryhmän mukaan maalla asuvat tekevät monimuotoista ansiotyötä kaupungissa asuvia enemmän.

Haastateltujen ansainnan yhdistäjien taustat ja tehtävät

Haastatteluaineisto koostuu 43 haastateltavan luovuttamasta aineistosta. Haastattelut toteutettiin maaliskuu 2019 – tammikuu 2020 välisenä aikana. Haastateltavia etsittiin tutkimuksen kumppaniliittojen, sosiaalisen median ja verkostojen kautta. Kumppaniliitot tiedottivat jäsenistöään tutkimuksesta ja haastattelukutsusta muun muassa tiedotteiden ja uutiskirjeiden välityksellä. Kumppaniliitoista saatiin haastateltavia erityisesti Suomen Ekonomien, Journalistiliiton ja Teatteri- ja mediatyöntekijäliiton kautta. Sosiaalisen median kautta saatiin toteutettu haku tuotti myös tuloksia: haastateltavia saatiin Linkedin ja facebookin kautta. Yleinen yhteydenottotapa oli seuraavanlainen: sosiaalisen median (Linkedin, facebook ja muu sosiaalinen media) kautta sopivien henkilöiden etsiminen ja suora yhteyden otto haastattelun sopimiseksi. Noin neljännes tavoitetuista henkilöistä antoi suostumuksensa haastatteluun. Tutkimushankkeen Internet-sivuilla (https://www.tuni.fi/fi/tutkimus/monimuotoinen-ansiotyo-kaytannot-ja-yhteiskunnallinen-kehys) oli kutsu, jota tutkijat levittivät sosiaalisessa mediassa.

Haastateltavien ikähaarukka oli 20 ja 65 ikävuoden välillä. Haastatelluista naisia oli 33 ja miehiä 10. Heidän perustutkinnon mukainen koulutustaustansa jakautui oheisen taulukon mukaisesti. Huomattava osa haastatelluista oli kuitenkin hankkinut lisä- tai täydennyskoulutusta, jonka kesto ja vaatimustaso vaihtelivat. Osa opiskeli myös tutkimushetkellä. Jotkut hyödynsivät maksutonta koulutusta, josta esimerkkinä oli ammattikorkeakoulujen tarjoama tutkintotavoitteinen koulutus, kun taas jotkut olivat hakeutuneet yksityisten tahojen järjestämiin maksullisiin koulutusohjelmiin.  Erityisesti jo eläkeikää lähestyvät olivat nuoruusaikansa peruskoulutuksen lisäksi hankkineet täydennyskoulutusta monipuolistaakseen osaamistaan, työmarkkinoilla pysyäkseen tai pohjustaakseen tai mahdollistaakseen uranvaihdon tai laajemman tehtäväkuvan. Esimerkiksi työnohjausta pää- tai sivutyökseen tekevien perustutkinto oli tavanomaisesti talous- tai yhteiskuntatieteiden aloilta ja pätevöityäkseen he olivat kouluttautuneet sertifioiduissa koulutusohjelmissa. Taiteen ja kulttuurialan koulutuksen saaneissa painottuivat nuoremmat ikäryhmät, kun taas muilla aloilla haastateltavat jakautuivat tasaisemmin eri ikäryhmiin.

 

 

 

 

 

 

Taulu 1. Ikä ja koulutustausta (perustutkinnon ala)

Koulutus / ikä Taloustiede Tekniset tieteet Yhteiskunta- ja käyttäytymistiet. Taide- ja kulttuurialan tieteen- ja taiteenalat Ammatillinen tutkinto Yht.
 
20-29 2 1 3
30-39 8 1 7 8
40-49 10 4 3 5 3 15
50-59 5 3 1 4 1 9
60 – 65 5 1 4 5
Ei tiedossa 2 2
Yht. 10 6 15 10 1 43

 

Ansainnan muodot vaihtelivat yrittäjyyden, itsensä työllistämisen, palkansaaja-statuksen, osuuskunnan, laskutusosuuskunnan tai laskutusyrityksen kautta tehtävän työn, vapaaehtoistyön, maa- ja metsätaloustyön, opintososiaalisten etuuksien ja työttömyyden kombinaatioina. Vain muutama kertoi saavansa lisäksi pääomatuloja. Kombinaatiot muuttuivat yksittäisillä haastateltavilla myös tilannekohtaisesti. Itsensä työllistämisen käsitettä on tässä käytetty viittaamaan erilaisiin ei-palkansaaja-statuksen kriteerin täyttäviin ansaintamuotoihin, kuten free lancer – työ, yksinyrittäminen, osuuskuntien kautta laskuttaminen jne.

Valtaosalla ansainnan muoto oli itsensä työllistämisen ja palkkatyön yhdistelmä (31). Pelkästään itsensä työllistämisellä elätti itsensä kuusi. Useampia palkkatöitä yhdisteli haastateltavista kolme ja kuusi yhdisteli palkkatyötä, vuokratyötä, projektityötä ja tilapäisiä keikkatöitä. Kolme haastateltavista kertoi yhdeksi ansioiden lähteeksi työttömyyskorvauksen, joka oli osa yhdistelmäansiotyön toimeentuloa, esimerkiksi palkkatyön ja itsensä työllistämisen lisäksi.

Haastateltavista yli puolella ansiotyön eri tehtävät olivat samalta alalta ja useimmin eri alan tehtäviä yhdistelivät taiteen alalla toimivat. Pääasiallisista tehtäväalueista yleisimpiä olivat projektien koordinointi, konsultointi ja johtaminen sekä koulutuksen, erityisesti aikuiskoulutuksen, eri muodot; taiteen alan työ, toimitus- ja tiedotustyö ja tapahtumajärjestäminen olivat toiseksi suurimmat ryhmät.  Alla olevassa luokittelussa ei ole esitetty ansiotyön yhdistelmiä systemaattisesti: sen tarkoituksena on lähinnä valaista haastateltavien yleisimpiä tehtäväalueita.

 

Taulukko 2 Tehtäväalueet

Tehtäväalue Lukumäärä
Projekti/kehittämispäällikkö/koulutus 12
Konsultointi/johtaminen 8
Taiteen alan työ 5
Toimitustyö/tiedotus 5
Tapahtumajärjestäminen 5
Tekniikan alan työ (arkkitehti, insinööri) 3
Kulttuurialan työ 2
Muut 3
Kaikki 43

 

Ansainnan yhdistäjien työn hyvät ja huonot puolet

Ansainnan yhdistämistä on tutkimuskirjallisuudessa usein tarkasteltu paitsi työnteon muodon valitsemiseen johtaneiden motiivien, myös työnteon muodosta koituvien seurauksien näkökulmasta. Tavanomaisia seurauksia useamman työn tekemisestä ovat tutkimusten mukaan pitkät työpäivät, lisääntynyt stressi, työn ja vapaa-ajan väliset ristiriidat, vähentynyt tyytyväisyys ja sitoutuminen päätyöhön sekä lisääntynyt työkuorma. Töiden yhdistämiseen on saatettu päätyä tavoitteena ylipäänsä toimeentulo, parempi ansiotaso tai työn mielekkyys, tehtäväpaletin monipuolistaminen, uudenlaiset oppimismahdollisuudet tai omien työllistymismahdollisuuksien lisääntyminen ja luonnollisesti töitä yhdistämällä on saavutettu myös näitä tavoitteita. Toisaalta on esitetty, että sosiaalisista suhteista johtuvat seikat, luottamuksen rakentaminen ja vastavuoroiset velvoitteet ovat tärkeitä näkökulmia pohdittaessa ansainnan yhdistämisen syitä ja seurauksia eikä tällaiseen työnteon muotoon päätymistä tai työnteon muodon seurauksia tulisi lähestyä yksinkertaistamalla ansainnan yhdistäminen joko pakoksi tai mahdollisuudeksi. Ylipäänsä kyseisen työn teon muodon valitsemista ja siinä jatkamista ei ole syytä ajatella atomistisen yksilön päätöksenteoksi, jossa ihminen pyrkisi rationaalisesti valiten varmistamaan omat taloudelliset tai muut etunsa. Sen sijaan kysymys on monimutkaisemmin tavoin muotoutuvista tilanteista. (Bamberry & Campbell, 2012.)

Moninaisesti kehkeytyvä työura

Yksi haastatteluissa selvitettävistä pääteemoista oli, mitä haastateltavat ajattelivat työn teon muotonsa hyvistä ja huonoista puolista, joten aihetta eriteltiin haastatteluaineistossa monin tavoin. Pääsääntöisesti tulokset ovat aiemman tutkimuskirjallisuuden suuntaisia. Selvimpänä erona ensimmäisten analyysien perusteella vaikuttaisi olevan se, ettei ansainnan yhdistämistä juurikaan esitetty pakkona, vaikka tätä olisi voinut kirjallisuuden valossa odottaa. Tämä saattaa johtua tutkimuksen kohderyhmästä: korkeakoulutetut ovat lähtökohtaisesti matalasti koulutettuja paremmassa työmarkkina-asemassa.

 

Sen sijaan, että työnteon muotoon olisi päädytty pakon edessä, ratkaisuun oli päädytty harkinnan ja valintojen jälkeen tai enemmän ja vähemmän sattumalta. Useissa tapauksissa työura oli kehkeytynyt monien tekijöiden ja aiempien valintojen summana kohti useampia ansainnan lähteitä. Työuran moniaineksinen ja prosessinomainen kehkeytyminen johtui osaltaan myös työn teon muodon luonteesta: uusia työsuhteita, yrittäjyyksiä ja tehtäviä tuli omassa tahdissaan osaksi tehtäväpalettia ja vastaavasti niitä poistui. Poistuminen johtui osin määräaikaisten tehtävien tai yksittäisten toimeksiantojen loppuun saattamisesta. Osin kyse oli siitä, että ansainnan yhdistäjä itse halusi jättää jonkin työn pois.

Työllisenä pysyminen omalla vastuulla

Vaikka monien töiden tekemistä ei pakkona esitettykään, työnteon muodon kielteiset puolet tulivat haastatteluissa esiin selkeinä. Tehtäväpaletin ja oman työuran ja osaamisen rakentaminen ja hallinta vaativat jatkuvaa huomiota. Oli huolehdittava sopivasta työkuormasta, ajanhallinnasta ja töiden jatkuvuudesta, mikä kuormitti. Jaksamisen loppuminen nähtiin etenkin pitkällä aikavälillä mahdolliseksi riskiksi. Niin ikään ansainnan riittävyys oli monen huoli. Välillä koettiin kiirettä useampien tehtävien tai ”kuolemanviivojen” osuessa samaan kohtaan tai eri töiden sijoittuessa alueellisesti hankalasti. Työllä oli taipumus lohkaista varsin iso osa elämästä, mutta tätä ei välttämättä esitetty haittana, vaan ennemmin vapaaehtoisena valintana. Työstä oli esimerkiksi mahdollista saada elämään lisää sisältöä puuttuvaa parisuhdetta tai perhettä kompensoimaan. Moni kertoi myös opiskelevansa työn ohessa. Kyse näytti olevan ihmisistä, jotka käyttivät työhön ja oppimiseen erittäin suuren osan ajastaan. Toisinaan puhuttiin elämäntavastakin.

Kuten tehtäväpaletti, työyhteisötkin piti luoda itse. Osa ansainnan yhdistäjistä koki jonkinlaista yksinäisyyttä tai yksinäisyyden riskiä työssään, mutta tavanomaisesti riittävät yhteisöt löytyivät omista verkostoista, joiden rakentaminen ja aktiivisena pitäminen koettiin tärkeäksi niin sosiaalisesta kuin töiden jatkuvuuden näkökulmastakin. Ansainnan yhdistäjien oli osattava ennakoida myös tulevaisuuden osaamistarpeita. Niin ikään oli varmistettava sopivien työssä oppimisen mahdollisuuksien tai koulutusinvestointien avulla omaa työllistymiskykyä. Tämä oli erityisen tärkeää, koska yhteiskunnan instituutioiden, turvaverkkojen ja viranomaisten ei uskottu tarjoavan ymmärrystä tai tukea ansainnan yhdistäjien tapauksessa. Koettiin, että omalta työnteon muodolta puuttui yhteiskunnallinen tunnustus ja tukirakenne ja näin ollen työllisenä pysyminen jäi omalle vastuulle aivan toisin kuin perinteisessä palkkatyössä. Tällaisessa tilanteessa koettiin ymmärrettävästi huomattavaa epävarmuutta siitä, oliko oma polku oikea. Moni pohti ”normaaliin työsuhteeseen” siirtymistä ja osa kertoi hakeneensakin töitä. Erityisen pelottavaksi profiloitui ikääntyminen ja siihen yhdistetty ikäsyrjintä, jonka arveltiin sulkevan ovia vuosi vuodelta enemmän, etenkin naisten kohdalla. Toisaalta ansainnan lähteitä yhdistämällä toimiminen houkutti eikä haastatteluista välittynyt sellaista kuvaa, että haastatellut olisivat erityisen vahvasti haaveilleet yhdestä työsuhteesta.

Vapaus tehdä oman tahdon mukaan merkityksellistä työtä

Ansainnan yhdistämisen hyvissä puolissa korostui vapaus eri muodoissaan. Oli mahdollista olla oman itsensä herra, toteuttaa itseään työssä ja parhaimmillaan myös tehdä omien arvojen mukaista merkitykselliseksi koettua työtä. Kalenteri oli ainakin periaatteessa omissa käsissä, vaikka aikataulujen yhteensovittamiseen olikin käytettävä aikaa ja energiaa eikä aina ollut mahdollista ottaa työpalettiin kaikkea, mitä olisi halunnut.

Vapaus korostui erityisen selkeästi verrattaessa ansainnan yhdistäjän työtä aiempiin kokemuksiin palkkatyöstä. Ansainnan yhdistäjänä ei tarvinnut osallistua turhauttavaan ”organisaatiotyöhön”, vaan saattoi keskittyä tärkeiksi kokemiinsa työn sisältöihin. Työn sisältöihin pystyttiin lisäksi ansainnan lähteitä yhdistämällä vaikuttamaan hyvin ja näin työstä tuli mielekästä. Yhdistelmätyöllä työnkuvaan saatiin kaivattua monipuolisuutta ja mahdollisuuksia oppimiselle ja kehittymiselle, mikä koettiin tärkeäksi. Osa pohti, että perinteisessä palkkatyössä oma osaaminen jäisi vääjäämättä kapeammaksi, jolloin työn loppuessa työllistyminenkin olisi vaikeampaa. Useamman työn tekemisen nähtiin myös jo itsessään varmistavan työllisenä pysymistä, sillä yhden työn loppuessa muita jäisi jäljelle. Ei oltu yhden kortin varassa.

Lähteet:

Bamberry, L., & Campbell, I. (2012). Multiple job holders in Australia: Motives and personal impact. Australian Bulletin of Labour, 38, 293–314.

Taskinen, P. (2016), Sivutyöt ovat yleistyneet, Tieto & trendit 21.3.2017.