Ilmoittautumislinkki työpajaan. Voit ilmoittautumisen yhteydessä myös jättää kommenttisi edellisen työpajamme johtopäätöksiin, joita esittelemme alla olevassa kirjoituksessa.
Tuloksia ”Realistinen kiertotalous” -työpajasta
Kiertotalouden tutkimukseen satsataan tällä hetkellä todella paljon tutkimus- ja kehitysresursseja niin Suomessa kuin koko EU:n alueellakin. Ajatuksena on, että tutkitun tiedon pohjalle syntyisi uusia ympäristöystävällisten palveluiden ja tuotannon ekosysteemejä. Meidän tutkimusryhmäämme kiinnostaa aivan erityisesti, mitä kaikkea tällaisen kestävän liiketoiminnan ekosysteemi vaatisi, ja miten rakennusalan toimijat haluaisivat tai voisivat tehdä asian eteen.
Kantavana ajatuksenamme kestävän liiketoiminnan tutkimuksessa on, että kestävän liiketoiminnan pitäisi olla vähintään yhtä kannattavaa kuin kestävyydestä piittaamattoman bisneksen. Vastaavasti kestävistä tuotteista ja palveluista tulisi pystyä kehittämään niin edullisia, että yksikään ostopäätöksen tekijä ei kokisi maksavansa kestävyydestä lisähintaa. Muutoin kestävä liiketoiminta ei ole taloudellisesti kestävällä pohjalla.
Pidimme huhtikuun puolessa välissä Realistinen kiertotalous -nimisen työpajan. Työpaja oli ensimmäinen osa Kiertotaloussuunnittelu osaksi korjausrakennushankkeita -tutkimushankkeen kolmen työpajan sarjasta ja sen tarkoituksena oli tunnistaa rakennushankkeisiin tarvittavia uusia kiertotalouspalveluiden aiheita.
Tunnistimme työpajassa neljä potentiaalista palveluaihetta, joiden ympärille kiertotalousrakentamisen liiketoiminnan ekosysteemin voisi muodostaa. Nämä neljä aihetta olivat:
- Uusien rakennusten suunnittelu kierrätettävistä osista
- Kiertokelpoisten rakennusosien datojen kerääminen, säilyttäminen ja jakeleminen
- Kiertotalousoperointi eli kierrätettävän tavaran ja rakennusosien myyminen sekä lahjoittaminen uuteen käyttöön
- Kierrätettävien rakennusosien tehokas siirtäminen ja varastointi
Ensimmäinen palveluaihe syntyi havainnosta, että rakentamisen kiertotaloudesta puhuttaessa useimmat pyrkivät löytämään ratkaisun omien roskiensa dumppaamiseen jonnekin, ja tämän pitäisi tulla jätteen tuottajalle mahdollisimman edulliseksi. Tarjontaa kiertokelpoisille rakennusosille tuntuisi siis olevan, mutta jotta olisi myös kysyntää, pitäisi kiertokelpoisista tuotteista osata suunnitella jotakin mahdollisimman hyödyllistä.
Kiertotalouden koko ansaintapotentiaalin ratkaisee se, onko kierrätysosista suunnitellulle lopputuotteelle kysyntää, ja siihen vaikuttaa oleellisesti lopputuotteen hinta ja laatu. Eli jos joku ostaisi asunto-osakkeen talosta, jonka seinät on tehty jo aiemmin käytössä olleista elementeistä, hän tuskin kokisi saavansa parempaa laatua verrattuna uudiselementeistä tehtyyn taloon. Eikä hän varmaankaan olisi valmis maksamaan ylimääräistä, jos hän ei saa mitään ekstraa. Toisaalta, jos kierrätetyistä elementeistä tehty talo on asukkaan näkökulmasta yhtä käypä asumiseen kuin uudiselementeistä tehty, hän on todennäköisesti valmis maksamaan siitä saman hinnan.
Kierto-osista suunnittelu kuitenkin vaatii suunnittelijalta ylimääräistä työtä suunnitteluvaiheessa. Hänen pitää luonnosteluvaiheen yhteydessä selvittää, millaisilla mitoilla ja teknisillä ominaisuuksilla olevia osia olisi saatavilla. Purkukartoitus on askel oikeaan suuntaan, mutta siihen liittyvät nykykäytännöt pitävät sisällään kaksi merkittävää ongelmaa: Ensinnäkin purkukartoitus tehdään ennen purkamista, joten sen tekohetkellä ei ole mahdollista tietää tarkasti irrotettavien osien mittoja. Lisäksi osa ehjänä irrotettavaksi tarkoitetuista rakennusosista saattaa vaurioitua kelvottomiksi irrotettaessa tai siirrettäessä, joten tarkoista määristäkään ei ole tietoa.
Toinen ongelma on, että tietoa irrotetuista tai irrotettavaksi aiotuista rakennusosista ei tällä hetkellä koota minnekään helposti käytettäväksi. Mikäli suunnittelija siis nyt yrittäisi suunnitella uutta rakennusta olemassa olevien tietojen pohjalta, hän joutuisi tekemään melkoisen jäljitystyön yrittäessään etsiä tehtyjä purkukartoituksia, ja arvioida niiden perusteella rakennusosien saatavuutta.
Tietojärjestelmän tekninen suunnittelu tähän tarkoitukseen on melko yksinkertaista, mutta kehitys-, ylläpito- ja operointikustannusten osoittaminen oikealle taholle on jo huomattavasti haastavampaa. Ensin pitäisi selvittää, mitä hyötyä osien tarjoaja ja ostaja voisivat saada kyseisestä tiedonhallintapalvelusta, eli mistä he mahdollisesti olisivat valmiita maksamaan. Muitakin tulonlähteitä voisi olla, esimerkiksi osan järjestelmän kustannuksista voisi kattaa kiertotalouden palveluita tarjoavien yritysten mainoksilla.
Rahoituksen lisäksi pitäisi ratkaista, kuka käytännössä vie tietoja järjestelmään, ja päivittää niitä. Tämä tehtävä saattaisi sopia osaksi kiertotaloustuotteiden kaupankäynnin pyörittämistä.
Kolmas palveluaiheemme koskee tätä kaupankäynnin operointia. Erityisesti irtaimistojen kierrättämiseen on syntynyt jonkin verran palveluita, joissa erikoistunut operaattori inventoi kiertokelpoisen tavaran, ja etsii sille markkinoita. Tällaisten palvelujen laajuudet vaihtelevat toimijoittain. Osa toimijoista on erikoistunut johonkin tiettyyn tuoteryhmään kuten vesikalusteisiin, irtokalusteisiin tai metalleihin, ja he pystyvät tekemään kannattavaa liiketoimintaa jopa provisiopalkalla. Tilanne muuttuu monimutkaisemmaksi, jos samalta palveluntarjoajalta halutaan kaikkein rahanarvoisimman tavaran realisoimisen lisäksi palveluita myös muiden tuotteiden kierrättämiseen jätemäärien vähentämiseksi. Tällaisessa tilanteessa pitää päättää, maksetaanko suoriteperusteinen palkkio säästetyn jätemäärän mukaan, vai teetetäänkö työ tuntiperusteisena konsultaationa.
Viimeinen palveluaihio koskee kiertotalouden logistiikan tehostamista. Lineaarisen talouden toimijat ovat saaneet noin sata vuotta etumatkaa logistiikan ja tuotantotehokkuuden kehittämiseen kiertotaloustoimijoihin verrattuna. Tällä hetkellä kiertotalous on monilta osin vertaismyynnin tasolla, ja isommille toimijoille se näyttäytyy korkeintaan kiinnostavana puuhasteluna. Ei ole kuitenkaan montaa vuosikymmentä siitä, kun tietotekniikka oli toimitusketjuiltaan autotallipuuhastelijoiden opiskelijayrittäjien varassa. Nämä kuitenkin osasivat hyödyntää ensimmäisten joukossa internetiä myyntikanavana, ja rakentaa tehokkaat logistiikkaketjut olemassa olevia toimijoita hyödyntämällä.
En pitäisi lainkaan outona, että kiertotaloudessa voisi tapahtua jotakin samanlaista. Rakennusosien siirtelyyn soveltuva kuljetuskalustohan on jo olemassa, ja samat kuljetusten ja varastoinnin palvelumallit toimivat niin kiertotaloustuotteissa kuin vanhalla tavalla tehdyissä. Erityisesti irrottamisen ja uudelleen asentamisen välissä tapahtuva varastointi koetaan tällä hetkellä kalliiksi, ja sen mielekkyyteen vaikuttaa epävarmuus varastoiduista osista saatavista tuloista.
Kehitettävää on paljon, ennen kuin nämä neljä palvelua ovat osa kannattavasti toimivaa arvoketjua. Tätä arvoketjua kuitenkin kannattaa kehittää, sillä se vaaditaan kiertotalouden teollisen kunnostusliiketoiminnan syntymiseen. Rohkaisevaa kuitenkin on, että esimerkiksi purku-urakoitsijat ilmoittavat osaavansa tarvittaessa purkaa taloja uudelleen käytettäviksi osiksi, joten tällä kertaa ei tarvitse valitella asenneongelmaa.