Päätimme TAMK:ssa avata haun rakennusalan kiertotalouden kehittämisen projektipäällikön tehtävään. Tämä päätös peilaa näkemyksiämme siitä, mihin rakentamisen kehittämisessä juuri nyt kannattaa panostaa, ja ajattelin avata näitä näkemyksiä muutamalla lauseella tässä kirjoituksessa. Tämän kirjoituksen tehtävänä on rohkaista lukijoita harkitsemaan, olisiko nyt oikea aika tarttua tilaisuuteen. Kirjoituksen lopussa on myös mainittu palkka, joka tästä tehtävästä on varauduttu maksamaan.
Ensin muutama sana kiertotalouden tutkimuksestamme. Olemme tehneet rakentamisen kiertotalouteen liittyvää tutkimusta muutamien vuosien ajan. Soveltavan tutkimuksen laitoksena meidän tutkimusotteemme on hyvin ”kenttälähtöinen”, eli käymme jatkuvaa vuoropuhelua rakennusalan eri organisaatioiden kanssa. Lähestymme näitä kentän ongelmia rakentamistalouden näkövinkkelistä, eli yritämme ymmärtää, miten kiertotalouskäytännöt voisivat olla taloudellisesti mielekkäämpiä kuin kierrätettäviä resursseja haaskaavat käytännöt. Arkijärjellä ajateltuna kiertotalouden kuuluisi säästää, mutta törmäämme jatkuvasti havaintoihin, että neitseellisestä materiaalista tehty uusi tuote tulee halvemmaksi kuin vanhan korjaaminen. Tämän liiketoimintaympäristön kehittäminen yhdessä alan toimijoiden kanssa on todella mielenkiintoista.
Näkökulmamme on siis varsin erilainen verrattuna niihin tutkijoihin, jotka tutkivat eri rakennusmateriaalien ja komponenttien kierrätettävyyttä. Kiteyttäisin eron niin, että he tutkivat ”kiertoa” ja me ”taloutta”. Nämä näkökulmat muodostavat yhdessä kiertotalouden kokonaisuuden. Kannattavan kiertotalousliiketoiminnan kehittäminen on nykyolosuhteissa erittäin haastavaa, mutta säännöt ovat muuttumassa. Uusi rakentamislaki, joka tulee voimaan 1.1.2025 mahdollistaa monenlaisten rakentamisen ympäristöystävällisyyttä vaativien asetusten antamisen. Kun lait muuttuvat, ovat muutokseen varautuneet etulyöntiasemassa. Sellaista rakentamisen kiertotalouden osaamista, joka perustuisi sekä kokemukseen että tutkimustietoon, on toistaiseksi todella harvalla. Siksi etsimme meille sellaista työkaveria, joka haluaisi lähteä oppimaan tällaiseksi ammattilaiseksi.
Kirjoitin työpaikkailmoitukseen seuraavat edellytykset hakijalle:
- Soveltuva ylempi korkeakoulututkinto esim. DI tai KTM
- Rakennusalan toimintatapojen ja prosessien hyvää tuntemusta
- Näkemystä ja tahtoa rakennusalan toimintatapojen muuttamiseksi kestävää kehitystä tukeviksi
- Sitoutumista tieteellisten tutkimusmenetelmien opetteluun ja soveltamiseen
Tajusin hieman jälkeenpäin, että nämä saattavat näyttää monen potentiaalisen hakijan mielestä aika kovilta vaatimuksilta, joten ajattelin hieman avata niiden tarkoitusta. Toivottavasti se auttaa ymmärtämään, ettei tähän haeta mitään superihmistä, vaikka tehtävässä menestyminen vaatiikin kovaa motivaatiota ja hyvää oppimiskykyä.
Vaatimus ylemmästä korkeakoulututkinnosta perustuu ajatukseen, että uutta kehittävällä projektipäälliköllä olisi hyvä olla kykyä ja taipumusta teoreettiseen ajatteluun. Tämä kyky voi olla hyvin monenlaisen tutkinnon suorittaneille, joten en halunnut rajata hakua esimerkiksi pelkkään insinöörikuntaan.
Vaikka rakennusteknistä koulutusta ei edellytetäkään, niin rakennus- ja kiinteistöalan liiketoimintaa tutkivalla olisi hyvä olla käsitys alan toimintaympäristöistä, organisaatiorakenteista ja tyypillisistä ajattelutavoista. Tällaisen yleiskuvan voi kuitenkin saada muutenkin, kuin työskentelemällä kymmeniä vuosia rakennusprojekteissa. Rakentamisesta kiinnostuneita on monella muullakin alalla, ja tällainen ymmärrys on voinut syntyä jopa vahingossa esimerkiksi, jos on päässyt toimimaan asiakkaan roolissa rakennushankkeessa.
Nämä kaksi ensimmäistä ovat melko joustavia, ja niitä voi jossain määrin hankkia myös työn ohessa, mutta kaksi seuraavaa kohtaa, näkemys ja sitoutuminen tieteellisiin menetelmiin, ovat jotakin sellaista, joka joko löytyy ihmisestä tai sitten ei. Näkemys pohjautuu usein tunteeseen siitä, että juuri nyt pitäisi tehdä jotain, myöhemmin on myöhäistä. Sitoutuminen tieteellisiin menetelmiin tarkoittaa halua ja valmiutta kriittiseen ajatteluun ja tosiasioiden tunnistamiseen ja tunnustamiseen, vaikkei ne aina tuntuisikaan mieleisiltä. Nämä kaksi ominaisuutta yhdessä luovat sellaisen eteenpäin ajavan voiman, joka tekee projektipäälliköstä nimikkeensä veroisen. Mitään tiettyä sapluunaa kokemukselle ei siis vaadita, ei kokemusvuosina eikä kuljettuna polkuna.
Ja sitten se palkka. Innokkaat ja kyvykkäät henkilöt ovat usein jo suhteellisen hyvässä asemassa, mutta toisinaan käy niin, että tehtävän palkka ei vastaa henkilön näkemystä omista kyvyistään. Tämä oli minun kohdallani syy siirtyä TAMKiin. Olin jopa yllättynyt miten hyvää palkkaa tutkimustyöstä ammattikorkeakouluissa voidaan maksaa. Palkka perustuu voimassa olevaan työehtosopimukseen, jota en osaa yksiselitteisesti tulkita, mutta tässä tehtävässä on varauduttu 4000 – 5000 € palkkatasoon. Tarkka palkka siis määräytyy työehtosopimuksen tulkinnan perusteella.
Tehtävä on määräaikainen (2 vuotta), sillä ensimmäisen projektin kesto on 2 vuotta. Tarkoitus on löytää sellainen tekijä, jonka kanssa voimme jatkaa tämänkin jälkeen. Tämä tehtävä voisi sopia esimerkiksi sellaiselle henkilölle, joka on pohtinut väitöskirjan tekemistä, muttei ole onnistunut hankkimaan sille rahoitusta. Toivottavasti nämä lisätiedot rohkaisevat hyviä tyyppejä hakemaan meille töihin. Omasta puolestani lupaan uudelle projektipäällikölle ohjausta ja tukea tehtäviin perehtymisessä, ja avainpaikan alaan vaikuttamisessa.
Jussi