Sukupuolen ja sukupolven merkitys poliittisissa arvoissa

6.3.2026

Sukupolvien välisiä poliittisia arvoja on tutkittu pitkään, mutta harvemmin käytettävissä on aineistoa, joka mahdollistaa arvojen vertailun todellisissa perhesuhteissa. Arvojen siirtyminen, eriytyminen ja pysyvyys ovat keskeisiä kysymyksiä, kun tarkastellaan yhteiskunnallisten asenteiden muutosta pitkällä aikavälillä. Erityisen kiinnostavaa on, missä määrin lasten ja vanhempien poliittiset orientaatiot muistuttavat toisiaan ja missä kohdin sukupolvien välille syntyy selkeitä eroja.

Vuoden 2023 eduskuntavaalitutkimuksessa Isotalo ym. (2024) esimerkiksi osoittivat, kuinka seksuaalivähemmistöjen oikeuksien kannatus kasvaa ja kristillisten arvojen tärkeys vähenee mitä nuoremman sukupolven asenteita tarkastellaan. Toisin sanoen nuoremmat sukupolvet ovat edeltäviä sukupolvia arvoliberaalimpia. Samalla mediassa on keskusteltu siitä, kuinka vuosina 1997–2012 syntyneestä niin kutsutusta z-sukupolvesta olisi saattanut kasvaa vanhempiaan konservatiivisempi sukupolvi.

DISCO-hanke tarkastelee vanhempien ja lasten asenteita hyödyntämällä laajaa, kesällä 2025 kerättyä vanhempi–lapsi‑kyselytutkimusaineistoa. Kutsu tutkimukseen lähetettiin 7000:lle satunnaisesti valitulle, vuosina 1982–2006 syntyneelle suomalaiselle sekä erilliselle, samankokoiselle satunnaisotokselle kyseisen ikäluokan vanhempia. Vastaajia pyydettiin rekrytoimaan mukaan oma vanhempansa tai lapsensa, jotta aineistoon saataisiin todellisia vanhempi–lapsi‑pareja. Tutkimukseen saatiin mukaan 1010 paria.

Tutkimusasetelman keskeinen vahvuus on se, että sekä vanhemmat että lapset arvioivat itse omia poliittisia mielipiteitään. Useissa aiemmissa tutkimuksissa vastaajilta on nimittäin tiedusteltu heidän käsitystään omien vanhempiensa arvoista. Tällaiset arviot voivat kuitenkin olla epätarkkoja ja heijastaa enemmän vastaajien omia tulkintoja kuin heidän vanhempiensa todellisia näkemyksiä.

DISCO-hankkeen vanhempi-lapsi-kyselytutkimuksessa vastaajia pyydettiin sijoittamaan itsensä liberaali–konservatiivi‑asteikolle siten, että arvo 0 viittaa erittäin liberaaleihin näkemyksiin ja arvo 10 erittäin konservatiivisiin näkemyksiin. Tämän jälkeen vanhempi-lapsi-pareja verrattiin keskenään laskemalla vanhempien ja lasten erotus tällä asteikolla siten, että negatiiviset arvot kertovat vanhempien olevan lapsiaan konservatiivisempia. Positiiviset arvot sitä vastoin viittaavat siihen, että lapset ovat vanhempiaan konservatiivisempia.

Kuviosta 1 nähdään, että vuosina 1982–2006 syntyneet identifioivat itsensä arvoliberaaleiksi hieman useammin kuin vanhempansa. Vastaajien keskuudessa ero vanhempien ja lasten välillä kapenee mitä vanhempi lapsi on kyseessä, joskaan havainnot eivät ole yleistettävissä laajemmin koko väestöön.

Kuvio 1:

Vanhemman ja lapsen liberaali-konservatiivi-samastumisen ero lapsen iän mukaan

(Kuvion 1 mallivakioidut pisteet on laskettu tästä regressiotaulukosta.)

Sama suunta näkyy myös vasemmisto–oikeisto‑asenteissa (Kuvio 2). Nuorimmat vastaajat sijoittuvat keskimäärin vasemmalle suhteessa omiin vanhempiinsa. Tämä havainto haastaa väitteet siitä, että nuorten poliittinen suunta olisi siirtymässä oikealle tai kohti konservatiivisempia arvoja, kuin heidän vanhempansa.

Kuvio 2:

Vanhemman ja lapsen vas-oik-samastumisen erotus lapsen iän mukaan

(Kuvion 2 mallivakioidut pisteet on laskettu tästä regressiotaulukosta.)

Kuvioiden 3 ja 4 tulokset osoittavat, että ilmiö jakautuu sukupuolen mukaan. Nuoret naiset arvioivat olevansa vanhempiaan liberaalimpia ja vasemmistolaisempia, kun taas nuorten miesten kohdalla vastaavaa eroa ei juuri havaita. Nämä erot sukupuolten välillä ovat tilastollisesti merkitseviä eli yleistettävissä 1982–2006 syntyneisiin laajemmin.

Kuvio 3:

Kuvio 2: Vanhemman ja lapsen liberaali-konservatiivi-samastumisen ero lapsen iän ja sukupuolen mukaan

Kuvio 4:

Vanhemman ja lapsen vas-oik-samastumisen erotus lapsen iän ja sukupuolen mukaan

Väitteet Z‑sukupolven konservatiivisuudesta eivät tässä tutkimuksessa siis saa tukea nuorten miestenkään kohdalla, mutta toisaalta heidän arvonsa eivät myöskään ole siirtyneet liberaalimpaan suuntaan. Sukupolvien välinen ero syntyy siis ennen kaikkea nuorten naisten kautta.

Vanhemman sukupuoli vaikuttaa myös havaittuihin eroihin. Lasten ero äiteihin on pienempi kuin isiin, mikä selittyy sillä, että äidit sijoittuvat keskimäärin liberaalimmiksi ja vasemmistolaisemmiksi kuin isät. Tämä korostaa, että sukupolvien välinen arvodynamiikka ei ole yksinkertainen, vaan kietoutuu sukupuolen ja perherakenteen kaltaisiin tekijöihin.

Kuten kyselytutkimuksissa yleensä, myös tässä aineistossa korkeasti koulutetut ovat yliedustettuina. Tätä tasapainotettiin painomuuttujalla, joka kasvattaa matalammin koulutettujen vastaajien painoarvoa analyyseissa. Painotus ei kuitenkaan poista kaikkia mahdollisia vinoumia. On esimerkiksi mahdollista, että kaikkein konservatiivisimmat vastaajat ovat olleet haluttomampia osallistumaan tutkimukseen, erityisesti jos konservatiivisuus yhdistyy kriittisyyteen tiedettä tai yhteiskuntatieteitä kohtaan. Tästä huolimatta painotettu aineisto ei tue väitettä konservatiivisesta käänteestä.

Yhteenveto keskeisistä havainnoista
• Lapsen ikä ei selitä eroa: parikymppiset ja nelikymppiset eroavat vanhemmistaan suunnilleen yhtä paljon.
• Nuoret naiset ovat vanhempiaan liberaalimpia, nuoret miehet eivät.
• Konservatiivista käännettä ei havaita, ei liberaali–konservatiivi‑asteikolla eikä vasemmisto–oikeisto‑identifikaatiossa.