Poliittisen sosialisaation teorioiden mukaan lapsuuden kasvuympäristö voi vaikuttaa joko välillisesti tai suoraan yksilön arvoihin ja asenteisiin sekä siihen, mitä puoluetta hän äänestää. Poliittisella sosialisaatiolla tarkoitetaan prosessia, jossa yksilöt oppivat poliittisen järjestelmän normit, arvot ja käyttäytymismallit sekä samassa yhteydessä omaksuvat yhteiskunnallisia toimintatapoja, arvoja ja asenteita (Neundorf & Smets 2017). Tutkijat ovat kuvanneet sosialisaation tapahtuvan vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan, sen instituutioiden ja jäsenten kanssa, joita sosialisaatiotutkimuksessa nimitetään sosialisaatioagenteiksi. Perhe, koulu, ystävät ja media ovat tyypillisiä sosialisaatioagentteja. Lapsuudenperhettä ja vanhempia on pidetty tutkimuksissa merkittävimpinä sosialisaatioagentteina, vaikkakin 2000-luvulla tutkijat ovat alkaneet korostaa elämänkaarinäkemystä, jonka mukaan sosialisaatio nähdään koko elämän mittaisena oppimisprosessina. Vaikka perheen merkitystä yksilön sosialisaatioprosessissa on haastettu, tutkimukset osoittavat, että vanhempien vaikutus erityisesti varhaisaikuisuudessa tapahtuvaan poliittiseen oppimiseen on yhä 2000-luvulla merkittävä. (Jennings, Stoker & Bowers 2009; Neundorf & Smets 2017; Jeannet, Dražanová & Vrânceanu 2024.)
Puoluekannan periytymisen tutkimus, joka on osa poliittisen sosialisaation tutkimusperinnettä, oli Suomessa suhteellisen vähäistä aina 2010-luvulle saakka. Aiemmat tarkastelut rajautuvat kuitenkin korkeakouluopiskelijoihin (TARU-projekti 2016) sekä vanhempien ja lasten vasemmisto-oikeisto-orientaatioiden tarkasteluun (Myllyniemi 2012). Viimeisin selvitys puoluekantojen periytymisestä aikuisväestössä Suomessa tehtiin vuoden 2015 Eduskuntavaalitutkimusaineistolla (Tiihonen ym. 2016). Puoluekannan periytyminen on vahvinta perinteisissä puolueissa, kuten RKP:ssä, Kokoomuksessa, Keskustassa ja SDP:ssä. Tutkimuksissa periytyvyyttä on kuitenkin tarkasteltu vain lasten käsitysten kautta, eli sen perusteella, miten he kokevat vanhempiensa poliittiset arvot. (Myllyniemi, 2012 ja Tiihonen ym. 2016.) Sen sijaan uusissa puolueissa, kuten Vihreissä, periytyminen on heikompaa ja sidoksissa enemmän koulutukseen ja urbaaniin elämäntapaan. RKP:n kannatuksen voimakas periytyminen on yhteydessä ruotsinkielisyyteen. Puolestaan Kokoomuksen kannatus on yhteydessä ennen kaikkea konservatiivisten arvojen periytymiseen (TARU 2016).
Lisäksi puoluekanta vaikutti näiden tutkimusten valossa periytyvän tasaisen vahvasti sekä isältä että äidiltä osin sen vuoksi, että kodit, joissa isä ja äiti kannattivat eri puoluetta, olivat aineistoissa harvinaisia (Tiihonen ym. 2016). Tästä huolimatta sukupuoli näyttäytyy merkittävänä jakolinjana, ja on todennäköistä, että monissa kahden vanhemman perheissä äiti ja isä voivat äänestää eri puolueita, mikä osaltaan taas haastaa periytyvyyden yksiselitteisyyttä.
Kaiken kaikkiaan aikaisemmat tutkimustulokset Suomesta antavat viitteitä siitä, että puoluekannan periytyminen on selvästi vahvempaa vanhemmissa ikäluokissa kuin nuoremmissa, mikä tarkoittaa, että nuorten puoluevalinta on heikommin sidoksissa vanhempien valintoihin (Tiihonen ym. 2016). Tämä viittaa siihen, että puoluekannan siirtymistä selittävä sosiaalisaatiomekanismi on heikentynyt Suomessa viime vuosikymmeninä.
DISCO-tutkimushanketta varten poimittiin kaksi 7000 henkilön satunnaisotosta väestötietojärjestelmästä. Ensimmäinen sisälsi Suomessa vuosina 1982–2006 syntyneitä nuoria aikuisia, toinen kyseiseen ikäluokkaan kuuluvien vanhempia. Otoksiin valituille lähetettiin postitse kirje, jossa nk. lapsivastaajia pyydettiin osallistumaan itse tutkimukseen ja lisäksi kutsumaan yksi tai molemmat vanhempansa osallistumaan. ”Vanhempivastaajia” pyydettiin vastaavasti kutsumaan tutkimukseen oma lapsensa (yksi, jos perheessä useampia ko. ikäryhmään kuuluvia). Näin tutkimukseen kutsuttiin vastaajiksi ”vanhempi-lapsi-pareja”, joita lopulta saatiin mukaan . soveltuva lapsi vastaamaan tutkimuskyselyyn lapsi-vanhempi -parien luomiseksi. Osallistua sai myös ilman perheenjäsenen rekrytointia. Tutkimuksen kokonaisvastaajamääräksi tuli 1937 (vanhemmat, satunnaisotos: 630; vanhemmat, rekrytoidut: 372; lapset, satunnaisotos: 306; lapset, rekrytoidut: 629). Aineistolle muodostettiin painomuuttuja, jossa korjataan sukupuolen, iän ja koulutustason vinoumia. Korkeakoulutetut ovat aineistossa yliedustettuina, minkä vuoksi painotus on tarpeen edustavuuden parantamiseksi.
Aiemmissa tutkimuksissa heikkoutena on ollut se, että kyselyvastaajia on pyydetty arvioimaan vanhempiensa puoluekantaa. Kesällä 2025 DISCO-tutkimushankkeen keräämässä vanhempi-lapsi-kyselytutkimusaineistossa puoluekantaa[1] kuitenkin tiedusteltiin suoraan sekä lapsi- että vanhempivastaajilta, mikä on luotettavampi tapa verrata vanhempien ja lasten puoluekannatusta.
Kuvio 1 havainnollistaa, miten lapsen puoluekanta jakautuu vanhemman puoluekannan mukaan. Kuvion alareunassa on esitettyinä myös yleinen koko maan puoluekannatus kesällä 2025. Punavihreään ryhmään sisältyy SDP, vasemmistoliitto sekä vihreät. Keskusta/oikeisto ryhmään sisältyy puolestaan kokoomus, perussuomalaiset, kristillisdemokraatit ja keskusta.
Lähde: DISCO-vanhempi-lapsi-kyselytutkimus 2025.
Puoluekannan periytyminen on vahvinta vasemmistoliitossa: 41 prosenttia lapsista, joiden vanhempi kannattaa vasemmistoliittoa kannattaa myös itse vasemmistoliittoa. SDP:n ja kokoomuksen kohdalla periytyminen vaikuttaisi olevan keskivahvaa, sillä noin neljännes joko SDP:tä (25 %) tai Kokoomusta (27 %) kannattavien vanhempien lapsista kertoo kannattavansa vanhempansa kanssa samaa puoluetta. Vihreiden (18 %) ja perussuomalaisten (19 %) osalta periytyminen näyttäisi olevan heikompaa, ja kristillisdemokraateissa vähäistä (16 %). Muiden puolueiden kannattajia on aineistossa vähän ja heidän osaltaan tuloksista on vaikea tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Lisäksi tulokset osoittavat puoluekantojen mukailevan ideologista läheisyyttä, joka noudattelee niin kutsuttua blokkiajattelua: punavihreässä blokissa (SDP, vasemmistoliitto, vihreät) lasten puoluekannat suuntautuvat usein toisiin saman blokin puolueisiin, ja vastaavasti oikeistokonservatiivisessa blokissa (keskusta, kokoomus, KD, PS) periytyminen ja siirtymät tapahtuvat pääosin blokin sisällä. Puoluekannan periytyminen blokeittain onkin vahvinta punavihreässä ryhmässä: 83,8 prosenttia lapsista, joiden vanhempi kannattaa vihreitä kannattaa myös itse punavihreää puoluetta, vasemmistoliittoa kannattavien vanhempien lapsista 64,1 prosenttia ja SDP:tä kannattavien vanhempien lapsista 54,7 % kannattavat punavihreää puoluetta. Kun vanhempi ei äänestä tai ei osaa/halua sanoa omaa puoluekantaansa, lasten kannat hajautuvat selvästi, ja niiden osuus kasvaa, jotka itsekin jättäisivät äänestämättä tai eivät osaa/halua sanoa omaa puoluekantaansa.
Yhteenveto
- Puoluekannan periytyminen vanhemmilta lapsille millenniaaleissa (s. 1982–1996) sekä Z-sukupolvessa (s. 1997–2006) on vahvinta vasemmistoliiton ja RKP:n kannatuksen kohdalla.
- 2010-luvun aikaisemmissa tutkimuksissa havaittu kokoomuksen kannatuksen vahva periytyminen ei nouse merkittävästi esiin: kokoomuksen kannatuksen periytyminen on keskivahvaa.
- Vaikka lasten puoluekannat asettuvat usein linjaan vanhempien puoluekantojen kanssa, on puoluekannan periytyminen näissä sukupolvissa selvästi heikompaa kuin aikaisemmissa tutkimuksissa. Tämä löydös on linjassa aikaisemman tutkimuksen havaitseman heikentyneen sosialisaatiomekanismin kanssa.
Lähteet
[1] Puoluekantaa tiedusteltiin kyselytutkimuksissa ja kannatusmittauksissa vakiintuneella kysymyksellä: ”Jos eduskuntavaalit olisivat nyt, mitä puoluetta äänestäisit?”
Jeannet A-M, Dražanová L and Vrânceanu A (2024) Editorial: Agents of political socialization in the 21st century. Front. Polit. Sci. 6:1428896. doi: 10.3389/fpos.2024.1428896
Jennings, M. K., Stoker, L., & Bowers, J. (2009). Politics across Generations: Family Transmission Reexamined. The Journal of Politics, 71(3), 782–799. https://doi.org/10.1017/s0022381609090719
Myllyniemi, Sami. (2012). Monipolvinen hyvinvointi. Nuorisobarometri 2012. Opetus- ja kulttuuriministeriö.
Neundorf, Anja & Smets, Kaat. (2017). Political Socialization and the Making of Citizens. 10.1093/oxfordhb/9780199935307.013.98.
TARU-projekti, T.- projekti. (2016). Koulutusalan yhteys yliopisto-opiskelijoiden poliittiseen orientaatioon. Politiikka, 58(1), 7-26. https://journal.fi/politiikka/article/view/151858
Tiihonen, A., Kestilä-Kekkonen, E., Westinen, J., & Rapeli, L. (2016). Puoluekannan periytyminen vanhemmilta lapsille. In K. Grönlund, & H. Wass (Eds.), Poliittisen osallistumisen eriytyminen : Eduskuntavaalitutkimus 2015 (pp. 298-320). (Selvityksiä ja ohjeita (oikeusministeriö); No. 28/2016). Oikeusministeriö. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-517-1