”Av-alan tilanne on erittäin vaikea. Kaupallisen median uudelleen järjestelyiden ja taloudellisten haasteiden vuoksi useita vuosia kestänyt kasvu on ohitse. Vaikka kansainväliset tilaukset lisääntyisivät, suomalaisen av-alan hyvinvoinnin edellytys on kotimaisten tilaajatahojen vakaus. Kulttuurin tukien väheneminen vähentää edelleen alan elinvoimaisuutta. ”, YLE draaman päällikkö Jarmo Lampela kirjoittaa webinaariin antamassaan kirjallisessa lausunnossa.
Pitkäjänteinen, yli hallituskausien kantava alan koulutuksen ja julkisen rahoituksen strategia vakauttaisi tilannetta. Suomen elokuvasäätiön ja AVEKin rahoitukset ovat elinehto kukoistavalle audiovisuaaliselle tarjonnalle mukaan lukien kansalliset ja kansainväliset menestystarinat. Yleisradio on huomattava toimija, joka työllistää, tilaa, kehittää, vakauttaa ja pitää yllä sisällöntuotannon monimuotoisuutta. Laskelmat osoittavat, että tuotantokannustimeen sijoitettu raha palautuu monikertaisena takaisin, työllistää, vahvistaa osaamista ja tukee Suomen maabrändiä. Voinee todeta, että ilman tuotantokannustinta suoratoistopalvelujen kansainvälistä tarjontaa ei tulla kuvaamaan Suomessa huomattavissa määrin. Isot ja keskisuuret kansainväliset tuotannot ovat huomattavia alueellisia, ylialaisia, taloudellisia piristysruiskeita. On selvää, että kulttuurialojen rahoitus on audiovisuaaliselle alalle elintärkeää. Panostaminen kulttuuriin on kansallisen kukoistuksen tae.
“Suomessa on nykyään laaja-alaisesti hyviä elokuvantekijöitä ja hieno yhdistelmä uuden sukupolven taitajia ja kokeneita, yhä vireitä luovia ammattilaisia. Tekemisen ammattimaisuus, elokuvien ja draamasarjojen keskimääräinen laatu on koko ajan noussut. Naistekijöiden (ei vain ohjaajien) panos on suurempi kuin koskaan ja suhteessa pienen maan pieniin resursseihin ja tuotantomääriin monimuotoisuus kaikissa merkityksissään on paremmissa kantimissa kuin konsaan. Ala kehittyy dynaamisesti ja viime vuodet ovatkin olleet kansainvälisesti ja kotimaassa menestyksekkäitä. Suomi tarvitsee laajan, ammattitaitoisen tekijäkentän nyt ja tulevaisuudessa.” -kehitysjohtaja Matti Paunio, Suomen elokuvasäätiöstä
Tekoäly (AI) ja uudet teknologiat herättävät keskustelua. Ne ovat jo integroituneet osaksi audiovisuaalisen alan nykytilannetta. Tekoälystä puhutaan myös ”tukiälynä”. Tällä hetkellä AI on hyvä aputyökalu monessa tuotannon vaiheessa, mutta se ei korvaa ihmistä. Tekemisen tavat voivat muuttua. Alalle tarvitaan uudenlaista teknologista, tuotantorakenteellista ja ilmaisullista ajattelua perinteisen sisällöntuotannon rinnalle. Audiovisuaalisen alan koulutuksen on seurattava kehitystä. On kyettävä tekemään rohkeitakin strategisia ratkaisuja. Uuden teknologian ja tuotantomallien kouluttamisen perustaksi tarvitaan aktiivista tki-toimintaa: tutkimusta, kehitystyötä ja innovointia. Yhä tiiviimpi yhteistyö alan koulujen välillä tekee kaikista vahvempia toimijoita. Olisiko audiovisuaalisen alan koulutusten yhä selkeämpi profiloituminen oikea vastaus haastavaan tilanteeseen?
Audiovisuaalinen ala on ’intohimoala’, jossa akateemisuus, käsityöläisyys, taiteellisuus ja kaupallisuus kättelevät. Tarinoita kerrotaan ja viihdytään, koetaan ja eläydytään, jaetaan ja seurataan, fanitetaan ja vaikutetaan, silmiä avataan ja todellisuutta paetaan. Aktiivisen ja passiivisen kokijan ja toimijan rajat häilyvät. Pelit elokuvallistuvat ja elokuvat pelillistyvät – niin sisällöllisesti kuin toteutuksellisesti. Tuotantotavat ja alustat ovat monimuotoistuneet. Audiovisuaalisella alalla on keskeistä ylläpitää ammattitaitoa jatkuvasti itseään kehittäen ja elinikäisesti oppien. Omaa aktiivisuutta ei voi ulkoistaa. Audiovisuaalisella alalla tarvitaan ammattitaitoisia työntekijöitä siinä missä taiteellisesti ja tuotannollisesti vastaavia nyt ja jatkossa. Täsmäkoulutuksille on tilausta.
Leikkaukset, kuihtuvat resurssit ja pienet budjetit eivät edesauta alan työolojen tervehtymistä. On tunnistettava ja tunnustettava alan erityispiirteet, intensiivisyys ja työlle omistautumisen tarve, työn henkinen ja fyysinen kuormittavuus. Ja yksinkertaisesti maksettava tehdystä työstä ja sille omistautumisesta asianmukainen korvaus, joka mahdollistaa riittävät vapaajaksot. Rahoittajilla, tilaajilla ja tuottajilla on suurin vastuu ja parhaat vaikuttamisen mahdollisuudet. Kestävän kehityksen yksi keskeinen osa-alue on sosiaalinen.
Johtaja Ulla Simonen (AVEK) muistutti, että audiovisuaalinen ala on toimialana suurempi kuin paperi- tai metalliteollisuus. Alan vakauden kannalta olisi ratkaisevaa kyetä yli hallituskausien kantavaan strategiaan ja tukijärjestelmään. Useassa webinaarin puheenvuorossa nousi esille, että Suomeen tulisi luoda yhteinen kulttuuristrategia. EU-tasolla tällaista ollaan parhaillaan tekemässä. Suomessa valmistellaan kulttuuripoliittista selontekoa, jossa huomion painopiste on kaikessa uudessa. Olisi keskeistä muistaa, ettei ala tule ydinosaamisen tarpeiden osalta niin radikaalisti muuttumaan. Vakaa, kantava perusta on kestävän kehityksen ja uuden innovoinnin elinehto. Tämä pätee myös koulutukseen.
Kirjoittaja Marko Luukkonen on kuvan tekemisen menetelmistä ja merkityksistä kiinnostunut, tekijätaustainen, elokuvan erikoistumisalan lehtori Turun AMK Taideakatemiasta.
Tapahtuman järjesti Turun AMK Taideakatemia. Webinaari on osa EU:n ESR+ rahoitteista AV UP hanketta.